Huiputusta

Kun tuli tuossa aikaisemmin rakentavan kritiikin nimissä (tai jotain) haukuttua yliopiston henkilökuntaa, niin täytyy nyt sitten kertoa, mitä hyvää ne muun muassa on tällä saralla tehneet. Aloitan kuitenkin viittamalla jälleen tammikuun blogiin. Niin humoristinen kuin onkin, tammikuun postaus käsittelee ihan oikeaa asiaa. Eräällä sähköpostilistalla käytiin jokin aika sitten aiheesta keskustelua, jossa nimenomaan tutkijat ja opettajat kritisoivat nykyistä tapaa kouluttaa huippuja ja vain huippuja. Lainaan seuraavassa (kirjoittajien luvalla) joitakin kommentteja tuosta keskustelusta.

Jaana Vuori kirjoitti:

"En malta olla purkamatta turhautumistani ja suuttumustani loputonta huippujen tavoittelua kohtaan. En koe olevani vuoristokiipeilijä enkä heidän opettajansa, vaan aivan tavallinen, keskiverto, aloitteleva aloittelevien jatko-opiskelijoiden ohjaaja ja vuosien mittaan kokemusta kerryttänyt vertaiskommentoija."

"Pari esimerkkiä.

1. Säätiö X:n (nimi muuttettu häveliäisyyssyistä) apurahahakemuksen lausuntolomakkeessa pakotetaan ohjaaja vastaamaan seuraaviin kysmyksiin.

'Arvio hakijasta verrattuna muihin uran vastaavassa vaiheessa oleviin tutkijoihin:
Keskiverron alapuolella (Alin 50 %)
Keskiverto (51-70 %)
Keskiverron yläpuolella (71-80 %)
Hyvä (81-90 %)
Erinomainen (91-95 %)
Ensiluokkainen (96-99 %)
Poikkeuksellinen (Ylin 1 %)
En tunne riittävän hyvin'

sekä
'Jos olette arvioinut hakijan vähintään erinomaiseksi (kuuluu parhaaseen 10 prosenttiin vastaavassa vaiheessa olevista tutkijoista), voitte merkitä rastin seuraavaan kohtaan:

Paras tuntemani vastaavassa vaiheessa oleva tutkija _____ vuoteen'

Tämän jälkeen on tilaa 'lausunnolle' kymmenkunta riviä otsikolla 'Muita huomioita'.

2. Tänään luin erään tutkijakoulun esittelyn, jossa sen alaohjelmaa luonnehditaan seuraavasti. Olen jälleen poistanut tunnistetietoja häveliäisyyssyistä ja siksi, ettei trendi varmaankaan koske vain tätä tapausta:

[huom. poistin pätkät lainauksen alusta ja lopusta -t]
'Ohjelman tavoitteena on kouluttaa tutkijoita, jotka pystyvät tekemään yhteiskunnallisesti merkitsevää tutkimusta rakennemuutosten xxx liittyvistä aiheista ja julkaisemaan tuloksensa alan kansainvälisissä huippulehdissä. Koulusta väitelleet tutkijat kykenevät osallistumaan tieteidenvälisiin ja kulttuurienvälisiin vertaileviin tutkimuksiin, hallitsevat uusimmat ja vaativimmat tutkimusmenetelmät ja ymmärtävät niiden xxx voimien vuorovaikutusta, jotka muovaavat länsimaisten yhteiskuntien tulevaisuutta.'

Närkästyneenä kysynkin:

- eivätkö ne 90 % jatko-opiskelijoista tarvitsekaan edes apurahan tuomaa pientä toimeentuloa? Onko tarkoitus rahoittaa vain kaikkein parhaimmaksi raakattuja?
- kun ohjaajan tehtäviin kuuluu ohjata kaikkia ohjattaviaan hyvin, eikä vain esim. joka kymmenettä, miten tämä on mahdollista tässä ilmapiirissä?
- onko tutkijankoulutuksen melkein tärkein tarkoitus ohjata julkaisemaan 'alan kansainvälissä huippulehdissä'?
- miten käy niille 99 % muita lehtiä?
- onko menetelmäkoulutuksessa tarkoitus unohtaa vanhanaikaiset ja 'vaatimattomat' tutkimusmenetelmät?
- miten yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta yhteiskunnallisesta muutoksesta juuri nyt voidaan tehdä tällä retoriikalla ja näillä ehdoilla?"

Minusta nämä ovat hätkähdyttäviä esimerkkejä ja pirun hyviä kysymyksiä, siksi lainasin näin pitkästi. Tässä lisää:

Leena-Maija Rossi kirjoitti:

"Excellence-retoriikka alkaa varmaankin monen mielessä ja korvissa jo muuttua kiusalliseksi. On selvää, että pyrimme tekemään mahdollisimman hyvää tutkimusta ja toteuttamaan oivallista opetusta ja ohjausta, mutta hierarkisoiva huippupuhe tuntuu vieraannuttavan tästä pyrkimyksestä."

Salome Tuomaala kirjoitti:

"Sallinette pienen vertauksen uskontotieteilijän näkökulmasta. Tämä joka puolelta ilmapiiriä myrkyttävä suorite- ja parhausretoriikka muistuttaa hämmentävän paljon tietyntyyppistä fundamentalistikristillistä tapaa ajatella - molemmissa on keskeistä jatkuva suoritusten kiillottaminen ja parantaminen. Armon saaminen ja kelvolliseksi yltäminen ei kummassakaan systeemissä ole turvattua - mikä tahansa virheliike voi syöstä kilvoittelevan yksilön henkilökohtaiseen (toimeentulo)helvettiin. 'Riittävän hyvä' ei todellakaan ole riittävän hyvää, kun näillä keskiaikaista inkvisitorisia menetelmiä muistuttavilla yksityiskohtaisilla pisteytyskysymyksillä aletaan suorituksia ja sieluja mittaamaan."

Hilkka Helsti kirjoitti:

"Huippujen tavoittelu

1) Hukkaa tutkimuksen resurssit. Ei voi ajatella että mikään tutkimusala koostuisi huipuista, tai että vain huippujen toiminta olisi rahoittamisen arvoista. Ei ole mitään mieltä sulkea tutkijoiden kalliisti koulutettua enemmistöä tutkimusyhteisön ulkopuolelle, kuten sanoit.

2) Turmelee tutkimusympäristön. Mikään työ- tai muu yhteisö ei kestä taloudellisesti eikä sosiaalisesti sitä, että vain 'parhaille' annetaan elinmahdollisuudet (=palkka).

3) On pelkkää mielikuvitusta. Useimmat jatko-opiskelijat ja tutkijat tekevät työuransa aikana sekä huonoa, keskinkertaista että hyvää tutkimusta. Neromyytin pönkittäminen mystifioi koko työalan.

4) Perustuu luuloon siitä, että on olemassa objektiiviset kriteerit tutkijoiden ja heidän tutkimussuunnitelmiensa arvioimiseksi."

Nämä ovat myös hyviä ja hyvin ilmaistuja pointteja. Vielä
Johanna Laakso kirjoitti:

"Tähän kommentti alppimaasta: Nyt ilmeisesti väistyvä Itävallan oikeisto-äärioikeistohallitus väänsi vielä viimeisenä toimintavuonnaan kokoon suunnitelman erikseen perustettavasta huippuyliopistosta (lähinnä postgrad- ja luonnontieteellistä koulutusta), samalla kun tähänastisetkin yliopistot natisevat resurssipulan kourissa. "Punaisen" Wienin demaripormestari (itse, toisin kuin opetusministeri, tohtoriksi väitellyt) kommentoi osuvasti: En ymmärrä, miten voi olla huippuja ilman vuorta."

Voiko sitä sen paremmin sanoa?

En ole onnellinen siitä, että opettajat turhautuvat, mutta olen kuitenkin tyytyväinen siihen, ettei henkilökuntakaan halua niellä arvomaailmaa, jossa vain tehokkaimmilla ja nerokkaimilla on mahdollisuus tehdä mitään.

(Niin, ja vielä aiemmin sanomaani kompensoidakseni haluan huomauttaa, ettei naistutkijat oikeasti ihan lällyjä ja kritiikittömiä ole ja meidän laitoksella on mahtavaa porukkaa :)